maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hoivaaja

Sellaisen luonnehdin kuulin itsestäni lauantaina - hoivaaja. En ole itseäni sellaisena pitänyt - sai ajattelemaan. Ehkä tavallaan oli oikeassa. Vaikken mä tietoisesti hoivaa ketään niin loppujen lopuksi sen teen. En voi jättää auttamatta kuitenkaan

Vaikea selittää - mutta nuorenakin olin se joka vahti ja hoiti kaverin kotiin jos näytti että on hieman liikaa tullut otettua tms. Yhden kaverin saatoin yleensä pyörällä kuusi kilometriä metsän läpi kun häntä hieman pelotti - ja sitten ite poljin takaisin kotiin... Kun isäni oli sairaalassa, hoidin yhteydenpidon sinne ja sitten viestittelin tilanteesta kaikille muille... ehkä nämä ovat pieniä esimerkkejä asiasta - en mä itse niitä mitenkään ole pitänyt hoivaamisena

Muistan kun äitini kuoli. Juttelin asiasta työterveyshoitajan kanssa (muistaakseni hän oli tullut antamaan rokotusta), hän kysyi multa: entä miten sinä itse voit. En ollut oikeastaan ajatellut asiaa

No mulla on omat tapani "hoitaa" mielenterveyttäni. Metsässä liikkuminen, päiväkirjaan (blogiin) kirjoittelu, lukeminen, pikku käsityöt - ja jossain määrin myös yksinolo omien ajatusteni kanssa. On mulla toki ystäviäkin joiden kanssa voin asioita käsitellä - kiitos heistä :)

Ihmissuhdeasioissa olen ehkä hieman varautunut. Haluan ensin tavallaan "nähdä" toisen kiinnostuksen vai miten sanoisi. Ehkä hieman vanhanaikainen noissa aloiteasioissa, myönnän. Mutta kyllä mä seksistä pidän - paljonkin - ja mielestäni parhaimmillaan se onkin tutun kumppanin kanssa - kun tuntee toisen ja miten hän suhtautuu asioihin jne
Nuorena sanoin että on miehiä joiden kanssa jutellaan ja niitä joiden kanssa tehdään jotain muuta.. Harvoin tapaa sellaista joka on kaikki mitä voi haluta :) - ja joskus ystävyys on arvokkaampaa kuin seksi ;) Jos pitäisi valita seksi ilman tunnetta vai tunne ilman seksiä - kyl se varmaan sen tunteen puolelle menee   - äh en mä tiedä - senkun jaarittelen. Tää on taas näitä päiviä / iltoja jolloin hieman tuntee olonsa ontoksi näiden seinien sisällä - mutta se menee ohi - ja taas jatketaan niin kuin ennenkin.
Joskus pitää vain sanoa miltä tuntuu.... mutta halaajatyyppi en ole, en oikein ole tottunut. Tosin kyllä minä nykyään enemmän kuin ennen, oikeastaan äidin kuoleman jälkeen enemmän - ja äitiäkin loppuaikoina - ja tietenkin lapsiani. Ehkä mä vaan suojelen omaa reviiniäni enkä välttämättä halua kaikkien tulevan niin lähelle
Miksi muuten on vaikea myöntää että​ välillä olis mukava herätä toisen vieressä...ja ettei olis kiire mihinkään



Pelkkä seksi  - hetken ilo, usein jää tyhjyys
Tunne ilman seksiä - ainekset ystävyyteen
Tunne ja seksi - siinä on kaikki
Mutta - riittääkö se?

************************************************

Etkö kaipaa koskaan kaipaa hellyyttä, kysyi eräs

 - mikä kysymys - eikö jokainen

*********************************************
tommosia mä mietin joskus viime syksynä ;) eli eivät aivan tämän hetken tunnelmia...

- ja sitten mukavampiin asioihin
Kuvahaun tulos haulle haminan yöt 2017
Olin lauantaina Haminan yössä - oli aikamoinen kattaus artisteja - lehdestä luin että siellä oli yli neljä tuhatta katsojaa. En yleensä oikein pidä noista massatapahtumista mutta tämä oli mukava poikkeus. Suzi Quatro ylitti kyllä odotukseni (en paljon odottanut)

Tää viikko ja alkaa neljän viikon loma. Kyllä mä alan olla jo sen tarpeessa. Hyvää yötä


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

puista ja metsästä

Oltiin eilen kirjastossa luennolla Puiden terveysvaikutuksista ruokana ja rohtona. Ihan mielenkiintoinen juttu. Pitänee joskus lainata kyseisen kasvitieteilijän kirja "Elinvoimaa puista".
Itselleni metsä ja puut ovat aina olleet tärkeitä - jos mieltä askaruttaa jokin asia tai ketuttaa, niin kun samoilee metsässä - niin yleensä se sinne jää. Kuljeskelen minä siellä toki muutenkin kuin vihaisena tai apeana. Enkä osaisi elää paikassa jossa ei olisi puita ympärillä (ja luontoa). Mielipuuni on mänty, yksin pärjäävä mutta myös isossa joukossa mäntymetsikössä

Kun äitini kuoli kuutisen vuotta sitten niin nuoremman tyttäreni kanssa lähdimme lenkille metsään (lammen ympäri kiertämään). Puhuttiin mummusta, itkettiinkin. Oli vaan tärkeä saada puhua... varsinkin hänen. Toinen tyttäreni purkaa asioita ehkä paremmin kirjallisesti. Itse useimmiten puran asiat kirjoittamalla - päiväkirjaa ole kirjoittanut reilun kymmenen vanhasta - ja edelleen sitä teen ajoittain.

Oli siellä tuttujakin, vanhoilta ajoilta, erään yhdistyksen tiimoilta, sen verran kerettiin pari sanaa vaihtamaan että sanoin tyttärieni jo muuttaneen pois - ja vanhemman täyttävän syksyllä jo kaksviis. Siihen tämä nainen tokaisi että alaluokillako olet lapses tehnyt. Sitten pyöritteli päätään kun sanoin et olenhan minä jo viisyks.

Usein mua on sanottu nuoremman tai ainakin nuoremman oloiseksi. Mutta muistan kun avioliitto lähestyi loppuaan, olin todella väsynyt. Muutamaa vuotta myöhemmin näin erästä lasten tarhatätiä  - ja hän sanoi että sinä vaan nuorrut - ja sanoikin että silloin olit paljon vanhemman näköinen. Eli johtopäätöksenä se että avioero oli hyvä juttu, olen sitä mieltä edelleen - mutten mä kuitenkaan muuttaisi mitään. Kaikki se on tehnyt minusta sen mikä olen nyt

Mutta nyt - aika mennä sänkyyn. Jospa hetkeksi syventyisi kirjan maailmaan. Tänään katoin kyl yhen kauhuelokuvan "Cheerleader helvetistä", kun en muutakaan viittinyt tehdä  - oli niin saamaton olo. Saunaan menin sen jälkeen. Kaverin kanssa tosin juteltiin nelisenkymmentä minuuttia.

Muuten mie vaihdoin puhelinoperaattorin takaisin entiseen - olen tyytyväinen, koska nyt toimii niissä paikoissa joissa niiden tartteekin - eli tolla uudella 4G tahmas sekä työmaalla että kotopuolessa isän luona. Kotona sillä ei sikäli väliä koska täällä käytän langatonta wi-fiä, joka kytkeytyy puhelimessa päälle heti kun astun ovesta sisään...

Töissä oli tänään pieni opiskelutuokio. Kerrankin vaikutti sellaiselta että siitä on hyötyäkin. Pääsee itse raportoimaan eikä tarvitse vaivata muita. Versio vaihtuu uudempaan ja meille on annettu enemmän oikeuksia sen käyttöön. Mutta nyt mie jaarittelen taas - no kyl mie menen...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Liikaako liikkeellä

Että osaa ihminen olla väsynyt joskus... Tänään töiden jälkeen äkkiä kahvia ja jotain pureskeltavaa - ja sohvalle. Ihan poikki - ehkä niin paljon taas menossa ollut ja elimistö vaatii pysähtymistä

Perjantaina töiden jälkeen hoidin kauppareissun - itselle alkuviikkoon ja isälle noin viikoksi. Kun en ollut varma että kerkeisinkö lauantaina - olisin kyllä kerinnyt mutta en jaksanut. Sunnuntaina isälle ajaessani kuulin radiosta että Prisma avautuukin jo yhdeksältä sunnuntaisin - luulin että yhdeltätoista eli olisin silloinkin ehtinyt (tosin kalatiski ei olis ollut auki)

Lauantai meni yhdistystapaamisessa Kyyhkylän kartanossa. Meitä kolme samalla kyydillä, minä kuskina. Eipä nuo tapaamiset ole sen kummoisempia kuin aikoinaankaan (toisenlaisessa yhdistyksessä), niissä ehkä verkostuituminen ja muiden tapaaminen tärkeintä. Mutta tulipa käytyä, ehkä toistekin. Ainakin kätköt pitää joskus hakea - niitä näytti olevan siinä lähistöllä pari kolme :) kun siitä kuitenkin aina ajoittain ajelen Iinan luokse suht läheltä

Sunnuntaina isälle auttamaan peseytymisessä sekä muutakin kotihommaa siinä sivussa (pyykinpesua ja lakanoiden vaihtoa) Äidin ja mummonjen haudoille kävin ruusut viemässä - äidille valkoisia ja mummuille keltaisia.

Iltapäivällä sitten jo vähän nk perinteenä olevaan KerhoX:n - viestejä tuonpuoleisesta tapahtumaan - kansalaisopistolle. Taisi olla kuudes kerta. Yksi mieleenjäänyt asia oli: " Sinun ei tarvitse hyväksyä eikä ymmärtää mutta päästää irti.... " ja että kaikki on lainassa

Tänään töissä ensimmäisenä tulostusongelmia alkutunnit, aika hiljaista oli muutenkin, hyvä et jotenkin hereillä pysyi iltapäivällä. Torkkujen jälkeen olen hoidellut yhdistysjuttuja (mun vakanssi pitäis olla tiedotussihteeri, nyt taas tauon jälkeen niitä opettelen) ja sitten muistin että tänäänhän on laskujenmaksupäivä (= tilipäivä) eli siinähän se ilta mennyt

Huomenna taas mennään - kirjastolla kasvitieteilijä kertomassa Puiden terveyshyödyistä ruokana ja rohtona. Voipi olla mielenkiintoista

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tämän kirjoittanut talteen joskus (valitut palat vuodelta -87)
En tiedä kenen kirjoittama, mutta antaa ajattelemisen aihetta:
-------------------------------------------------------------------------------
Aikanaan opit näkemään sen hiuksenhienon eron,
mikä on kädessäpitämisellä ja sydämen kahlitsemisella.
Alat huomata, ettei rakkaus tarkoita nojautumista
eikä kumppanuus turvallisuutta.
Alat oppia, etteivät suudelmat ole sopimuksia
eivätkä lahjat lupauksia.
Alat ottaa takaiskut vastaan pystypäin,
silmät avoinna, aikuisen arvokkuudella
surematta lapsen tavoin.
Opit rakentamaan elämäsi tämän päivän varaan,
sillä huomisen maaperä ei suunnitelmia kanna.
Aikanaan opit, että liika auringonpaistekaan
ei ole hyväksi, se saattaa polttaa.
Istuta siis itse oma puutarhasi ja varusta oma
elämäsi aläkä odota jonkun toisen tekevän
sen puolestasi.
Saat huomata, että selviydyt
että olet vahva ja kestävä
ja että olet arvokas.

torstai 11. toukokuuta 2017

Kevät vai onko...

Itselle kukkia 
Säät ovat kieltämättä olleet aika vaihtelevia. Ajoittain tuntuu siltä kuin kesä olisi jäänyt välistä ja olisi jo syksy. Mutta eiköhän se kesäkin sieltä vielä

Aikaa on vierähtänyt useampi kuukausi - satunnaisia pyrähdyksiä lukuunottamatta. Ikäkin on lisääntynyt numerolla :)

Mitään erikoisen uutta ei ole tapahtunut  - viimeksi taisi jäädä juttu siihen että olin treffipalstalla. Kyseiseltä sivustolta siirryin sitten toiseen palveluun - sekin nyt jäänyt. Mitään suuria elämää mullistavia asioita ei ole tapahtunut, mutta piristystä arkeen kylläkin - en niistä nyt sen enempää tässä avaudu ;)

Kirjastossa käyn edelleen - kirjailijailloissa ja elokuvissa noin joka toinen viiikko.
Tänään viimeksi oltiin Outi Pakkasen juttuja dekkareista kuuntelemassa. Muutama viikko sitten olivat Heikki Turunen ja Antti Heikkinen vierailemassa  - mukavia heppuja.


Tämän kevään elokuvatarjontaa on tuossa viereisessä kuvassa
Kaikkia en ole käynyt katsomassa, mutta suuren osan

Koskemattomat kertoi neliraajahalvaantuneesta miljönääristä ja slummien kasvatista joka tuli hänen avustajakseen ja heidän ystävyydestään. Tykkäsin

Ex Machina scifielokuva - tekoälystä - antoi ajattelemisen aihetta

Tanskalainen tyttö pohjautuu tositapahtumiin, ensimmäisestä miehestä jolle tehtiin sukupuolenvaihdos leikkaus, Tanskalainen taiteilija Einar Wegener. Lainasin kirjankin - tosin odottaa vielä lukemista

Vieras talossa - ranskalainen elokuva - psykologinen trilleri jossa todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat

Ida  Puolalainen elokuva orpotytöstä joka on tarkoitus vihkiä nunnaksi. Ensin hänen kuitenkin on tavattava tätinsä - ja saatava tietoja menneisyydestään - tätä elokuvaa meidän ei ollut tarkoitus mennä katsomaan mutta Turusen ja Heikkisen vierailua oli siirretty eteenpäin muutamalla päivällä, joten tuli katottua - eikä se  huono ollut

Paha Perhe - sisar ja veli ovat olleet lähes koko elämänsä erossa, tyttö asunut äidillään. Äidin kuoleman jälkeen tulee isänsä perheeseen. Isän mielestä sisarukset tulevat liiankin hyvin toimeen keskenään.... ja siitä sitten seuraa kaikenlaista. Suomalainen elokuva, josta Ville Virtanen sai parhaan miespääosan Jussin

******
tuossa nopeasti hieman noista, enemmänkin olis voinut - vielä ensi viikolla on katsottavana tuo viimeinen noista - ja sittenkö alkaa - se Kesä?

Yhdistystoimintaa - en samaa kuin aiemmin - nyt ammattiyhdistyksen toiminnassa mukana. Mun olis tarkoitus olla tiedotusvastaavana - tai sihteerinähän se on - neljän vuoden jälkeen tuntuu oudolta. mutta eiköhän tämä tästä...

Viime vuoden loppupuolella sen yhdistyksen pj (jossa olin lähes 13v) otti yhteyttä että voisinko jatkaa siellä sihteerinä tämän vuoden alusta kun nykyinen sihteeri ei enää ollut halukas jatkamaan. Asiaa harkittuani - en ruvennut. Kyseinen yhdistys toimii liian laajalla alueella - mielestäni.

No joo - vaikka kirjoittaminen tuntuisi sujuvan - niin pakko se on lähteä nukkumaan - huomenna on työpäivä ja lauantaina on aluetapaaminen Mikkelissä - meitä lähtee neljä (mun kyydillä)

Avaudutaan arjesta - vuosien takaa

Avaudutaan arjesta  - on pro gradu tutkielma naisten blogeista vuodelta 2007. Oma ensimmäinen blogini oli siinä tutkimuksessa mukana yhtenä tutkittavista blogeista
- nykyisin se blogini ei ole julkinen. Sitä kirjoitin vuosina 2005-2009 (Kuinka Kum-maa on kaikkialla) - sen jälkeen blogi jatkui toisella nimellä 2009-2012 (Vain elämää - ei sen enempää)

Laitoin hakuun gradun nimen - ja mitäs löytyikään: 

Avaudutaan
arjesta
paras gradu

Turun Sanomat
Suomen kansatieteilijöiden yhdistys Ethnos ry:n vuoden 2007 parhaaksi gradu-tutkielmaksi on valittu Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokselta valmistuneen Sari Östmanin "Avaudutaan arjesta. Suomalaisnaisten Internet-elämäjulkaiseminen ja maskuliinisuuden esittämisen keinot." Valitsijana toimi FT Monica Nerdrum Åbo Akademin humanistisesta tiedekunnasta.
Ehdolla oli viisi vuonna 2007 valmistunutta työtä eri yliopistojen kansatieteellisistä oppiaineista.
Östman kirjoitti pro gradunsa kulttuuriperinnön tutkimuksen oppiaineeseen ohjaajinaan digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen ja historian lehtori Anna Sivula .
Tällä hetkellä Porissa asuva Östman on digitaalisen kulttuurin jatko-opiskelijana Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella Porin yliopistokeskuksessa.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Nimi muuttui

Miehannan elämää on nyt Hajatuksia - tosin en tiedä jääkö se tuolle nimelle, mutta jotenkin halusin edes pientä muutosta :) Jos vaikka innostuisi taasen kirjoittelemaan enemmän - viime aikoina on jäänyt todella paitsioon - vaikka luulis että aikaa jäisi enemmän kun ei enää lapset asu kotona.
Ei tunnu jäävän...

- joutunen miettimään uuden nimen - jollakin blogi tuolla nimellä 


Hoivaaja

Sellaisen luonnehdin kuulin itsestäni lauantaina - hoivaaja. En ole itseäni sellaisena pitänyt - sai ajattelemaan. Ehkä tavallaan oli oikeas...