tiistai 26. syyskuuta 2017

syksyn kuulumisia

pitkän tauon jälkeen on jotenkin vaikeaa kirjoittaa - ainakin mitään kovin fiksua ja filmaattista - ikäänkuin se olis sitä aiemminkaan ollut :)

Syksy on paljolti jatkunut samanlaisena kuin kesäkin - ailahtelevaa vaihtelevaa säätä. Mun jalka, joka on oireillut jo kevästä, oireilee enenmmän. Lomien jälkeen sitten vihdoinkin sain itseni hommattua lääkärille. Rtg- kuvien ja uä:n jälkeen ehkä hieman viisaampi ( samalla muuten rtg-hoitaja keksi että voitaisiin ottaa mammografiakin samalla - se tehtiinkin - ja siitä jo lausunto tullut: ei löytynyt mitään syöpään viittaavaa). Iän myötä alkavaa nivelrikkoa mutta myös pakaran ärsytystä - fyssarin mukaan ongelma lähinnä lihaksissa - eli sille voi jotain ehkä tehdäkin mutta... täytyy sanoa että on aika vaikeaa venytellä kun sattuu...Kaikkein pahinta on huonolla tuolilla istuminen elikkä loman jälkeen olen lähinnä seisonut työpöydän ääressä (on sähköpöytä) tai käyttänyt satulatuolia... Tänä vuonna tai kesänä olen liikkunut todella vähän -  ei ole geokätköilykään kiinnostanut

Isän terveydentila on myös ollut tapetilla viime aikoina. Kesällä selvisi että hänen hemoglobiiniarvonsa tippuneet todella paljon - pahimmillaan oli 67, verta annettu pariin otteeseen. Tosin vähän pitää moittia terveydenhuoltoa, häneltä ei ollut hb:ta otettu kahteen vuoteen vaikka jatkuvasti muita verikokeita otettukin
No paksusuolentähystyksesssä ja tomografiassa selvisi että kyse on kasvaimesta paksusuolessa mutta etäpesäkkeitä ei ollur. Suht nopeasti pääsi leikkaukseen (n.1½ vk), leikkaus sujui hyvin - eikä toipumisessakaan ole ollut ongelmia - tällä hetkellä on jatkohoidossa, josta saattaa jopa huomenna tai torstaina päästä kotiin. Leikkaavan lääkärin kontrollia odotellessa ei tietenkään vielä voi huokaista täysin helpotuksesta

********************
Olen kotoisin pienestä kylästä Itäiseltä uudeltamaalta. Viime keväänä meitä kokoontui joukko (vajaa 10) keskustelemaan järjestettäisiinkö jotain  kyläkoulun entisille oppilaille. Asia hautui kesän  - toki fb-sivu oli tehty asian tiimoilta. Kuukautta ennen päätettiin että tapahtuma järjestetään. Saatiin paikalle satakunta entistä koululaista, vanhin syntynyt v.-24 eli suunnilleen joka vuosikymmeneltä edustus. Mahdollisuus oli käydä entisellä koululla ja sitten kahviteltiin maamiesseuran talolla. Salissa kuului iloinen puheensorina kun ihmiset kohtasivat vamhoja koulukavereitaan. Kaikenkaikkiaan mukava ja lämmin fiilis jäi...

Työt sujuu entiseen tahtiin - tosin viime viikko oli hieman kiireinen kun alle puolet paikalla  - osa lomilla ja yks saikullakin mutta selvitiin. Kuun alussa meillä vaihtui pomo. Nyt tulevana perjantaina vietetään entisen pomon läksiäisiä hyvää ruuan merkeissä. Jatkoille en itse ole lähdössä kun lauantaina on 90-vuotiaan isoenon hautajaiset kotokylässä. Kun on muidenkin suunnitelmia kuulostellut niin vaikuttaa siltä ettei jatkoille lähtijöitä monia ole

Muuten arki sujuu aika lailla entiseen malliin. Nuorempi tytär käy noin kahden viikon välein (myös kavereitaan tapaamassa), vanhempi harvemmin kun asuu kauempana, mutta soitellaan ja viestitellään. Isän luona käyn mahdollisuuksien mukaan, yleensä joka viikko mutta ens kuukausi jää kyllä aika lailla vähiin näkemisiin - mulla koulutusviikonloppu, seminaariviikonloppu ja vanhemman tytön luonakin joskus käytävä <3

Arjen seuralaiseni (kun en oikein tiedä miksi sanoisin - ehkä miespuolinen ystävä)  kanssa tavataan yleensä maanantain ja torstain välisenä aikana pari kolme kertaa viikossa. Käydään tapahtumissa (kirjailijoita, luentoja..), juodaan kahvia/teetä, loikoillaan ja katotaan töllöä, jutellaankin... viikonloput viettää kotonaan keskisessä suomessa (ja yöt kämpillä ;) ) Semmoista leppoista...




edit: otsikko 27.9. klo 10:50

maanantai 7. elokuuta 2017

Kesä alkaa olla ohi

tosin tänä vuonna sitä ei oikeastaan tuntunut olevan - lomani pidin juhannusviikosta eteenpäin neljä viikkoa.  Tulihan siinä lomailtua, kyläilyä ja Tallinnan reissua... Yllättävän nopeasti on aika kulunut - vastahan aloitettiin tätä vuotta ja nyt ollaan jo elokuussa

Tänä vuonna jotenkin tuntuu ettei kesä ole tullutkaan, viileää ja sateista mutta -  viikonloppuna kotopuoleen ajellessa huomasin että tienreunat olivat täynnä värikkäitä niittykukkia,,, jotain iloa myöhäisestä kesästä... Yleensä näin elokuussa ei paljon enää kukkia näy paitsi kotona kukkii Malva kukkapenkissä. Mukavia kukkia jopa maljakossa - yllättävän kestäviä...

Tänään meni ilta ammattiyhdistystouhuissa, ensin kokous ja illalla vielä laittelin torstain kesäteatterin sähköpostimuistutuksia, että ihmiset muistaisivat tulla... tavallaan mua ihmetyttää että aikuisia ihmisiä pitää "paapoa" ja muistutella - aina osa unohtaa maksaa ja jokunen unohtaa tulla paikalle...

Pitäisi myös miettiä seuraava tapahtumaa - siinä ei paljon miettimisaikaa ihmisille jää... eli nopeat syövät hitaat nk sananlasku menee...

Töissä on ollut aika hiljaista, mutta pikkuhiljaa vilkastuu  ja porukat tulee lomiltaan - jokunen vasta aloittelee... Itsellä alkaa kesälomasta jo olla aikaa - ensi viikolla on lomapäivä perjantaina - silloin illalla Lahteen Rajattoman konserttia tytön kanssa katsomaan...

Viikolla tapailen miespuolista ystävääni pari kolme kertaa viikossa - ohjelmana on kahvittelua ja katellaan elokuvia ja sarjoja, viime viikolla käytiin kirjastolla kattomassa Kaurismäen mykkäelokuvaa Juha pianomusiikin säestyksellä
Syksyllä jatkuu taas kirjaston elokuvat  - sinne siis... mutta on meillä ollut ihan rattoisaa nyt kesälläkin mun kotona - jutustellen, kahvitellen, katsellen elokuvia ja joitakin sarjoja - seuraa arkeen :) Viikonloput hän viettää kotonaan - on siis viikot näillä main töissä, arkisuhde - tai en mä tiedä miten sitä kuvailisin...
-  ja  viikonloppuisin mäkin touhuan omiani eli siis joko lauantaina tai sunnuntaina kotokotona isän luona ...
Jossain välissä näen myös muita ystäviäni - tai sitten jutellaan /viestitellään puhelimessa

Mutta nyt on aika mennä nukkumaan  - jaksaa aamulla herätä

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hoivaaja

Sellaisen luonnehdin kuulin itsestäni lauantaina - hoivaaja. En ole itseäni sellaisena pitänyt - sai ajattelemaan. Ehkä tavallaan oli oikeassa. Vaikken mä tietoisesti hoivaa ketään niin loppujen lopuksi sen teen. En voi jättää auttamatta kuitenkaan

Vaikea selittää - mutta nuorenakin olin se joka vahti ja hoiti kaverin kotiin jos näytti että on hieman liikaa tullut otettua tms. Yhden kaverin saatoin yleensä pyörällä kuusi kilometriä metsän läpi kun häntä hieman pelotti - ja sitten ite poljin takaisin kotiin... Kun isäni oli sairaalassa, hoidin yhteydenpidon sinne ja sitten viestittelin tilanteesta kaikille muille... ehkä nämä ovat pieniä esimerkkejä asiasta - en mä itse niitä mitenkään ole pitänyt hoivaamisena

Muistan kun äitini kuoli. Juttelin asiasta työterveyshoitajan kanssa (muistaakseni hän oli tullut antamaan rokotusta), hän kysyi multa: entä miten sinä itse voit. En ollut oikeastaan ajatellut asiaa

No mulla on omat tapani "hoitaa" mielenterveyttäni. Metsässä liikkuminen, päiväkirjaan (blogiin) kirjoittelu, lukeminen, pikku käsityöt - ja jossain määrin myös yksinolo omien ajatusteni kanssa. On mulla toki ystäviäkin joiden kanssa voin asioita käsitellä - kiitos heistä :)

Ihmissuhdeasioissa olen ehkä hieman varautunut. Haluan ensin tavallaan "nähdä" toisen kiinnostuksen vai miten sanoisi. Ehkä hieman vanhanaikainen noissa aloiteasioissa, myönnän. Mutta kyllä mä seksistä pidän - paljonkin - ja mielestäni parhaimmillaan se onkin tutun kumppanin kanssa - kun tuntee toisen ja miten hän suhtautuu asioihin jne
Nuorena sanoin että on miehiä joiden kanssa jutellaan ja niitä joiden kanssa tehdään jotain muuta.. Harvoin tapaa sellaista joka on kaikki mitä voi haluta :) - ja joskus ystävyys on arvokkaampaa kuin seksi ;) Jos pitäisi valita seksi ilman tunnetta vai tunne ilman seksiä - kyl se varmaan sen tunteen puolelle menee   - äh en mä tiedä - senkun jaarittelen. Tää on taas näitä päiviä / iltoja jolloin hieman tuntee olonsa ontoksi näiden seinien sisällä - mutta se menee ohi - ja taas jatketaan niin kuin ennenkin.
Joskus pitää vain sanoa miltä tuntuu.... mutta halaajatyyppi en ole, en oikein ole tottunut. Tosin kyllä minä nykyään enemmän kuin ennen, oikeastaan äidin kuoleman jälkeen enemmän - ja äitiäkin loppuaikoina - ja tietenkin lapsiani. Ehkä mä vaan suojelen omaa reviiniäni enkä välttämättä halua kaikkien tulevan niin lähelle
Miksi muuten on vaikea myöntää että​ välillä olis mukava herätä toisen vieressä...ja ettei olis kiire mihinkään



Pelkkä seksi  - hetken ilo, usein jää tyhjyys
Tunne ilman seksiä - ainekset ystävyyteen
Tunne ja seksi - siinä on kaikki
Mutta - riittääkö se?

************************************************

Etkö kaipaa koskaan kaipaa hellyyttä, kysyi eräs

 - mikä kysymys - eikö jokainen

*********************************************
tommosia mä mietin joskus viime syksynä ;) eli eivät aivan tämän hetken tunnelmia...

- ja sitten mukavampiin asioihin
Kuvahaun tulos haulle haminan yöt 2017
Olin lauantaina Haminan yössä - oli aikamoinen kattaus artisteja - lehdestä luin että siellä oli yli neljä tuhatta katsojaa. En yleensä oikein pidä noista massatapahtumista mutta tämä oli mukava poikkeus. Suzi Quatro ylitti kyllä odotukseni (en paljon odottanut)

Tää viikko ja alkaa neljän viikon loma. Kyllä mä alan olla jo sen tarpeessa. Hyvää yötä


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

puista ja metsästä

Oltiin eilen kirjastossa luennolla Puiden terveysvaikutuksista ruokana ja rohtona. Ihan mielenkiintoinen juttu. Pitänee joskus lainata kyseisen kasvitieteilijän kirja "Elinvoimaa puista".
Itselleni metsä ja puut ovat aina olleet tärkeitä - jos mieltä askaruttaa jokin asia tai ketuttaa, niin kun samoilee metsässä - niin yleensä se sinne jää. Kuljeskelen minä siellä toki muutenkin kuin vihaisena tai apeana. Enkä osaisi elää paikassa jossa ei olisi puita ympärillä (ja luontoa). Mielipuuni on mänty, yksin pärjäävä mutta myös isossa joukossa mäntymetsikössä

Kun äitini kuoli kuutisen vuotta sitten niin nuoremman tyttäreni kanssa lähdimme lenkille metsään (lammen ympäri kiertämään). Puhuttiin mummusta, itkettiinkin. Oli vaan tärkeä saada puhua... varsinkin hänen. Toinen tyttäreni purkaa asioita ehkä paremmin kirjallisesti. Itse useimmiten puran asiat kirjoittamalla - päiväkirjaa ole kirjoittanut reilun kymmenen vanhasta - ja edelleen sitä teen ajoittain.

Oli siellä tuttujakin, vanhoilta ajoilta, erään yhdistyksen tiimoilta, sen verran kerettiin pari sanaa vaihtamaan että sanoin tyttärieni jo muuttaneen pois - ja vanhemman täyttävän syksyllä jo kaksviis. Siihen tämä nainen tokaisi että alaluokillako olet lapses tehnyt. Sitten pyöritteli päätään kun sanoin et olenhan minä jo viisyks.

Usein mua on sanottu nuoremman tai ainakin nuoremman oloiseksi. Mutta muistan kun avioliitto lähestyi loppuaan, olin todella väsynyt. Muutamaa vuotta myöhemmin näin erästä lasten tarhatätiä  - ja hän sanoi että sinä vaan nuorrut - ja sanoikin että silloin olit paljon vanhemman näköinen. Eli johtopäätöksenä se että avioero oli hyvä juttu, olen sitä mieltä edelleen - mutten mä kuitenkaan muuttaisi mitään. Kaikki se on tehnyt minusta sen mikä olen nyt

Mutta nyt - aika mennä sänkyyn. Jospa hetkeksi syventyisi kirjan maailmaan. Tänään katoin kyl yhen kauhuelokuvan "Cheerleader helvetistä", kun en muutakaan viittinyt tehdä  - oli niin saamaton olo. Saunaan menin sen jälkeen. Kaverin kanssa tosin juteltiin nelisenkymmentä minuuttia.

Muuten mie vaihdoin puhelinoperaattorin takaisin entiseen - olen tyytyväinen, koska nyt toimii niissä paikoissa joissa niiden tartteekin - eli tolla uudella 4G tahmas sekä työmaalla että kotopuolessa isän luona. Kotona sillä ei sikäli väliä koska täällä käytän langatonta wi-fiä, joka kytkeytyy puhelimessa päälle heti kun astun ovesta sisään...

Töissä oli tänään pieni opiskelutuokio. Kerrankin vaikutti sellaiselta että siitä on hyötyäkin. Pääsee itse raportoimaan eikä tarvitse vaivata muita. Versio vaihtuu uudempaan ja meille on annettu enemmän oikeuksia sen käyttöön. Mutta nyt mie jaarittelen taas - no kyl mie menen...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Liikaako liikkeellä

Että osaa ihminen olla väsynyt joskus... Tänään töiden jälkeen äkkiä kahvia ja jotain pureskeltavaa - ja sohvalle. Ihan poikki - ehkä niin paljon taas menossa ollut ja elimistö vaatii pysähtymistä

Perjantaina töiden jälkeen hoidin kauppareissun - itselle alkuviikkoon ja isälle noin viikoksi. Kun en ollut varma että kerkeisinkö lauantaina - olisin kyllä kerinnyt mutta en jaksanut. Sunnuntaina isälle ajaessani kuulin radiosta että Prisma avautuukin jo yhdeksältä sunnuntaisin - luulin että yhdeltätoista eli olisin silloinkin ehtinyt (tosin kalatiski ei olis ollut auki)

Lauantai meni yhdistystapaamisessa Kyyhkylän kartanossa. Meitä kolme samalla kyydillä, minä kuskina. Eipä nuo tapaamiset ole sen kummoisempia kuin aikoinaankaan (toisenlaisessa yhdistyksessä), niissä ehkä verkostuituminen ja muiden tapaaminen tärkeintä. Mutta tulipa käytyä, ehkä toistekin. Ainakin kätköt pitää joskus hakea - niitä näytti olevan siinä lähistöllä pari kolme :) kun siitä kuitenkin aina ajoittain ajelen Iinan luokse suht läheltä

Sunnuntaina isälle auttamaan peseytymisessä sekä muutakin kotihommaa siinä sivussa (pyykinpesua ja lakanoiden vaihtoa) Äidin ja mummonjen haudoille kävin ruusut viemässä - äidille valkoisia ja mummuille keltaisia.

Iltapäivällä sitten jo vähän nk perinteenä olevaan KerhoX:n - viestejä tuonpuoleisesta tapahtumaan - kansalaisopistolle. Taisi olla kuudes kerta. Yksi mieleenjäänyt asia oli: " Sinun ei tarvitse hyväksyä eikä ymmärtää mutta päästää irti.... " ja että kaikki on lainassa

Tänään töissä ensimmäisenä tulostusongelmia alkutunnit, aika hiljaista oli muutenkin, hyvä et jotenkin hereillä pysyi iltapäivällä. Torkkujen jälkeen olen hoidellut yhdistysjuttuja (mun vakanssi pitäis olla tiedotussihteeri, nyt taas tauon jälkeen niitä opettelen) ja sitten muistin että tänäänhän on laskujenmaksupäivä (= tilipäivä) eli siinähän se ilta mennyt

Huomenna taas mennään - kirjastolla kasvitieteilijä kertomassa Puiden terveyshyödyistä ruokana ja rohtona. Voipi olla mielenkiintoista

perjantai 12. toukokuuta 2017

Tämän kirjoittanut talteen joskus (valitut palat vuodelta -87)
En tiedä kenen kirjoittama, mutta antaa ajattelemisen aihetta:
-------------------------------------------------------------------------------
Aikanaan opit näkemään sen hiuksenhienon eron,
mikä on kädessäpitämisellä ja sydämen kahlitsemisella.
Alat huomata, ettei rakkaus tarkoita nojautumista
eikä kumppanuus turvallisuutta.
Alat oppia, etteivät suudelmat ole sopimuksia
eivätkä lahjat lupauksia.
Alat ottaa takaiskut vastaan pystypäin,
silmät avoinna, aikuisen arvokkuudella
surematta lapsen tavoin.
Opit rakentamaan elämäsi tämän päivän varaan,
sillä huomisen maaperä ei suunnitelmia kanna.
Aikanaan opit, että liika auringonpaistekaan
ei ole hyväksi, se saattaa polttaa.
Istuta siis itse oma puutarhasi ja varusta oma
elämäsi aläkä odota jonkun toisen tekevän
sen puolestasi.
Saat huomata, että selviydyt
että olet vahva ja kestävä
ja että olet arvokas.

torstai 11. toukokuuta 2017

Kevät vai onko...

Itselle kukkia 
Säät ovat kieltämättä olleet aika vaihtelevia. Ajoittain tuntuu siltä kuin kesä olisi jäänyt välistä ja olisi jo syksy. Mutta eiköhän se kesäkin sieltä vielä

Aikaa on vierähtänyt useampi kuukausi - satunnaisia pyrähdyksiä lukuunottamatta. Ikäkin on lisääntynyt numerolla :)

Mitään erikoisen uutta ei ole tapahtunut  - viimeksi taisi jäädä juttu siihen että olin treffipalstalla. Kyseiseltä sivustolta siirryin sitten toiseen palveluun - sekin nyt jäänyt. Mitään suuria elämää mullistavia asioita ei ole tapahtunut, mutta piristystä arkeen kylläkin - en niistä nyt sen enempää tässä avaudu ;)

Kirjastossa käyn edelleen - kirjailijailloissa ja elokuvissa noin joka toinen viiikko.
Tänään viimeksi oltiin Outi Pakkasen juttuja dekkareista kuuntelemassa. Muutama viikko sitten olivat Heikki Turunen ja Antti Heikkinen vierailemassa  - mukavia heppuja.


Tämän kevään elokuvatarjontaa on tuossa viereisessä kuvassa
Kaikkia en ole käynyt katsomassa, mutta suuren osan

Koskemattomat kertoi neliraajahalvaantuneesta miljönääristä ja slummien kasvatista joka tuli hänen avustajakseen ja heidän ystävyydestään. Tykkäsin

Ex Machina scifielokuva - tekoälystä - antoi ajattelemisen aihetta

Tanskalainen tyttö pohjautuu tositapahtumiin, ensimmäisestä miehestä jolle tehtiin sukupuolenvaihdos leikkaus, Tanskalainen taiteilija Einar Wegener. Lainasin kirjankin - tosin odottaa vielä lukemista

Vieras talossa - ranskalainen elokuva - psykologinen trilleri jossa todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat

Ida  Puolalainen elokuva orpotytöstä joka on tarkoitus vihkiä nunnaksi. Ensin hänen kuitenkin on tavattava tätinsä - ja saatava tietoja menneisyydestään - tätä elokuvaa meidän ei ollut tarkoitus mennä katsomaan mutta Turusen ja Heikkisen vierailua oli siirretty eteenpäin muutamalla päivällä, joten tuli katottua - eikä se  huono ollut

Paha Perhe - sisar ja veli ovat olleet lähes koko elämänsä erossa, tyttö asunut äidillään. Äidin kuoleman jälkeen tulee isänsä perheeseen. Isän mielestä sisarukset tulevat liiankin hyvin toimeen keskenään.... ja siitä sitten seuraa kaikenlaista. Suomalainen elokuva, josta Ville Virtanen sai parhaan miespääosan Jussin

******
tuossa nopeasti hieman noista, enemmänkin olis voinut - vielä ensi viikolla on katsottavana tuo viimeinen noista - ja sittenkö alkaa - se Kesä?

Yhdistystoimintaa - en samaa kuin aiemmin - nyt ammattiyhdistyksen toiminnassa mukana. Mun olis tarkoitus olla tiedotusvastaavana - tai sihteerinähän se on - neljän vuoden jälkeen tuntuu oudolta. mutta eiköhän tämä tästä...

Viime vuoden loppupuolella sen yhdistyksen pj (jossa olin lähes 13v) otti yhteyttä että voisinko jatkaa siellä sihteerinä tämän vuoden alusta kun nykyinen sihteeri ei enää ollut halukas jatkamaan. Asiaa harkittuani - en ruvennut. Kyseinen yhdistys toimii liian laajalla alueella - mielestäni.

No joo - vaikka kirjoittaminen tuntuisi sujuvan - niin pakko se on lähteä nukkumaan - huomenna on työpäivä ja lauantaina on aluetapaaminen Mikkelissä - meitä lähtee neljä (mun kyydillä)

syksyn kuulumisia

pitkän tauon jälkeen on jotenkin vaikeaa kirjoittaa - ainakin mitään kovin fiksua ja filmaattista - ikäänkuin se olis sitä aiemminkaan ollut...